Vapaapäivä ja aamusta paistoi aurinko, joten suuntasin tieni kohti Jääskelää. Retkipäivälle sain mitä parhainta seuraa, doggi mummo Elma lähti mukaani :)
Tien laidassa oli parkkipaikka johon auton voi jättää ja opastaulu polusta. Polku näkyy selvästi koska täällä on paljon retkeilijöitä käynyt. Polku on lisäksi hyvin viitoitettu ja punaisin maalimerkein puissa merkitty.
Alkumatka oli helppokulkuista polkua, mutta sitten maasto vaihtui kivisemmäksi ja juurakkoisemmaksi. Kuivin varpain kuitenkin sai kulkea.
Tästä kohdasta löytyi penkki, joten oli hyvä hetki pitää kahvipaussi. Aurinko paisteli, linnut lauloi ja jää paukkui kovasti. Elma kuunteli jään pauketta pääkallellaan.
Muutamia jäisiä kohti oli, mutta pääosin kuivaa ja sulaa.
Elma ei oikein meinannut ymmärtää minun kuvailuja, ihmetteli kun hypin polulta metsikköön vähän väliä eikä Elman mielestä matka edennyt.
Sitä vaan näkee kaikkea hienoa kun hissukseen kulkee ja maailmaa katselee.
Toisella puolella polkua maasto muuttui erillaiseksi.
Sammaliston kallion päällä oli nuotiopaikka, jonne on omat puut tuotava. Näköalat oli hienot.
Postilaatikosta löytyi vihkonen ja olihan meidän sinne puumerkkimme laitettava.
Kovasti tuulista oli kallion päällä.
Kalliolta laskeuduttiin tasaisempaan maastoon ja polku alkoi kulkemaan rannan tuntumassa.
<3 :="" oli="" p="" puissa="">
Vielä join pikakahvit rannan nuotiopaikalla, kauaa ei viitsinyt olla koska tuuli niin kovaa.
Kyllä se vanha tallirakennus sieltä esiin tuli ja polku oli kierretty.
Kevään merkkejä, eka leskenlehti.
Jääskelän luontopolku oli oikein kiva! Pitää tulla kesällä uudestaan kiertämään niin näkee metsän värikkäämpänä ja runsaampana. Nyt vaikka aurinkopaistoi oli kylmä ja maisemat vielä talven jäljiltä ruskeat.
