Lumikenkäilyä 😅

Vapaapäivänä piti jotain kivaa harrastella, joten nappasimme lumikengät matkaan ja lähdimme retkelle. Päätimme lähteä maisematien parkikselta Tunturijärven laavulle kokkaamaan tortilloja.



Vähän oli vielä valoisaa, kun liikkeelle lähdettiin. Ei ollut kukaan vielä tästä kulkenut, joten saimme harrastaa oikein kunnon lumikenkäilyä. Hikihän sitä tarpoessa tuli, välillä humpsahdettiin lumikengistä huolimatta syvälle hankeen. Mutta onhan luminen metsä niin kaunis, että maisemia ihastellessa matka meni.

Kyllähän se laavukin sieltä viimein vastaan tuli 😅

Nuotiossa oli vielä hehkua jäljellä edellisten kävijöiden jälkeen, joten oli helppo tulet sytyttää. Nuotiolle tuli myös muutamia hiihtäjiä evästämään.

Lämmin maitokaakao luonnossa on niin hyvää. Ruokana meillä oli tortilloja jauhelihalla ja samalla saatiin testattua uusi paistinpannu, hyvin toimi ja tortillat oli oikein herkullisia. 

Vatsat oli täytetty, joten takaisin päin piti lähteä. Nyt oli hieman helpompi kukea, koska mentiin samoja jälkiä mitä tultiin. 

Pimeys oli jo tullut, mutta otsalampun valossa oli tunnelmallista kulkea. Kyllä tämä homma ihan kuntoilusta kävi ja hiki tuli. Sittenpä vaan kämpille saunomaan ja nukkumaan.

Luminous100 Saana tunturi

Lähdimme Minnan kanssa ilta ajelulle katsomaan Saana tunturia, kun se valaistiin juhlavuoden kunniaksi. Uniikki valoteos "Lumious Saana" kuuluu Lumious Finland 100 hankkeeseen, jonka toteutuksesta vastaa Valoparta oy ja valotaiteilija Kari Kola.
Pakkohan se oli livenä nähdä, nyt kun melkein vieressä oltiin 😄

 Starttasimme heti kun pääsin iltavuorosta ja reilun 3 tunnin päästä sitten saavuimmekin tuntureiden välistä pieneen Kilpisjärven kylään. Matkan saimme tulla täysikuun valossa ja lisäksi taivaalla tanssi revontulet, aikasta hienoa oli.

Saana tunturi valoineen näkyi jo kaukaa. Kauempaa katsottuna se oli salaperäisen näköinen, sinertävä huntu yllään. Lähemmäksi, kun pääsi niin alkoi näkymään pinnan muodot.

Täysikuu toi oman tunnelmansa.

Kierreltiin vähän pikku kyläsessä ja sitten lähdimme kohti Äkälompoloa. Tänne täytyy päästä joskus valoisaan aikaan 🙂

Eihän sitä vallankaan kesällä jouda koneen ääressä olemaan, joten päivittelyt on aika vähälle jääneet. Koitetaanpa taas vähän aktivoitua ja pikkuhiljaa kirjoitella uusia juttuja ja vanhojakin vähän lisäillä 😊

Paljon on tapahtunut viime päivittelyjen jälkeen...Minä olen muuttanut Ylläkselle ja kaupalla koitan töitä opetella, kyllä ne pikkuhiljaa alkaa sujumaan. Jotenka lapin retkistä ja touhuista tuleepi nyt enemmän juttua.