Haikankärki, Summassaari

Haikankärki on Summassaaressa sijaitseva kapea niemenkärki. Se on luonnonsuojelualuetta ja suosittu retkeily- sekä lintubongauskohde. Hotellin pihasta lähtee reitti, jos haluaa pidemmälti kävellä niin kuntopolkuja menee eri mittaisia lenkkejä maastossa. Me lähdimme rannan tuntumasta polkuja pitkin kohti kärkeä.

Polku meni keskellä pientä harjua, juurakoita oli aika paljon polulla. Maisema oli kuin jostain sadusta.

Summasen aallot liplattivat ja kaislat tuulessa heilui. Oli muutenkin kovasti tuulinen paikka.

Tarja keräili geokätköjä matkan varrelta ja Nano oli tarkkana hommassa mukana

Geokätköt johdattelivat meidät Sumppilan uimarannalle.

Nano kysyy, saisko nyt mennä uimaan?!? :)

Meillä oli kiva retkipäivä Tarjan ja Nanon kanssa!

Tarjan kanssa käytiin Summassaaressa kesäaikaan. Syksymmällä teimme äidin kanssa retken haikankärkeen samalla reissulla kun haimme kananmunia sekä hunajaa. Hauska oli nähdä että syksymmällä kärjessä oli ihan erillainen tunnelma.


Ensin pysähdyimme äidin kanssa Oikarissa ja kävimme ostamassa kananmunia Oikarin lintutilalta   https://www.facebook.com/oikarinlaita/?fref=ts  siellä oli kyllä onnellisia kanoja, kanalan seinillä oli tauluja ja muutenkin kanala oli sisustettu hienosti. Kanojakin oli monenlaisia, hyvin hauskannäköisiä olivat :)

Ain ko mää menen  kauppa,
mää  ostan muni.
Muni  ja  muni.
Jaa mut otetast hiuka muni kans.
See  sentä täsä lohrutta,
et käven kokoukses misä kaikil
muillaki ol  tukka huanoste.
Tänään pääruuaksi suunnitteilla maksakastiketta, nam nam.

- Heli Laaksonen-

Munat on haettu ja sitten kohti Haikankärkeä.

Oi, miltä tämä polku näyttikään kun puissa on keltaista 

Puiden herkkä hetki :)

Kävimme vielä Sumppilassa juomassa päiväkahvit ja sitten suuntasimme kohti Summassaaren hunajatilaa.


Hunajatila löytyikin, soitimme ovikelloa ja jäimme odottamaan. Hetken päästä täti tulikin meille hunajakaupan oven avaamaan. Ja kyllä siellä olikin paljon erillaisia hunajoita, pitkä rivi oli purkkeja mistä maistella. Itse päädyin ostamaan flussa hunajaa, sauna hunajaa ja muutama purkki ihan normi hunajaa. Seuraavalla kerralla kyllä pitää ostaa vadelman tai mansikan makuista hunajaa se oli tosi hyvää.

En tarvitse mitään niin paljon kuin hunajaa…’, sanoi Puh katsoessaan Nasua,’…paitsi sinua, ystäväni.’

– A. A. Milne -

Hunaja tarhan yhtedessä oli myös Ylienkeli Mikaelin tsasouna se on  Sulo Suuntaman rakentama, hieno pieni kirkko. Kirkossa on 50 ikonia esillä. Emme päässeet tällä kertaa sitä siltä katsomaan kun isäntä oli kiireinen mutta ehkä sitten seuraavalla hunajan haku reissulla.

Kesä aikaan Summassaaressa voi käydä tutustumassa myös kivikauden kylään http://www.saarijarvi.fi/kivikauden-kyla olen täällä käynyt joskus silloin kun se avattiin mutta ehkä täytyy joskus tehdä uusi visiitti.

Karhunahas

Karhunahas on pieni rotko järvi Petäjäveden ja Multian rajamaastossa. Nimensä paikka on saanut siitä että ennen muinoin karhunmetsästäjät ajoivat karhun Möllin-  ja Sahinpuron alasuvannolle jossa se sitten pääsi hengestään.

Goolemapsiin laitettiin Karhunahtaantie ja se hyvin meidät perille neuvoi. Melko syrjäseuduille kyllä sai ajella :)

Pikku parkkipaikalle oli tehty hieno penkki. Muista napata polttopuita hiukan mukaasi jos haluat nuotion saada laavulle.

Parkkipaikalta oli noin 600 metriä laavulle, hyvää polkua pitkin. Välillä oli pitkospuitakin, ne ei onneksi olleet liukkaita.

Laavulta lähti noin 700 metriä pitkä polku ympäri Karhunahtaan. Reitti kulki kallioden välissä, ajoittain oli hieman haasteellisiakin kohtia. Saavuimme purolle, ylitystä varten oli enään jäljellä vain yksi parru, sekin oli luikas joten kieli keskellä suuta piti yli mennä. Ylityksen jälkeen vasemmalle haarautui reitti Haarajärvelle joka on 4 kilometrin päässä, tällä kertaa suuntasimme oikealle Karhuunahtaan kiertoon. Reitti oli merkitty  punaisilla maalitäplillä.

Möllin- ja Sahinahon purojen uoman yhtymä kohdassa ei nyt kovasti pärskinyt mutta aikoinaan vesi on pyörittänyt Karhunahtaan jalkamyllyä.

Metsässä tuli vastaan vanhan myllyn rakennuksia, yksi niistä oli enää jäljellä ja sitäkin aika oli jo kohdellut kaltoin. 

Myllytonttuja :D

Vähän matkan päästä tuli vastaan pieni mökki ja sauna, nämä ovat yksityiskäytössä. Näytti kyllä siltä että tätä saunaa ei ole hetkeen lämmitetty :) 

Vanha myllyn kivi.

Kierros päätyi laavulle, ei nyt jäätykään makkaran paistoon vaan suuntasimme vielä toiselle polulle kun tämä olikin niin lyhyt lenkki.

Joensuonkankaan luonnonsuojelualue

Matkasimme Karhunahtaalta Multian Sahrajärvellä sijaitsevalle Joensuonkankaan luonnonsuojelualueelle. Siellä pitäisi todellakin nähdä koskematonta Suomen luontoa, osaa alueesta on suojeltu jo 1950-luvulta asti. Alueella on noin  reilun 2 kilometrin mittainen helppokulkuinen reitti ja muutamia infotauluja on reitin varteen laitettu.  Polkua ei oltu juurikaan merkitty, joitakin nauhoja puissa huomasimme. Onneksi muita polkuja ei metsässä mennyt kuin se reitin polku, joten ei eksymään pääse.  Ensin mentiin pitkospuita pitkin suoalueen yli jos reitti lähti eteenpäin.



 

Vähän matkaa kun on metsässä kuljettu, saavumme ison muurahaiskeon luokse. Sen arvellaan olevan yli satavuotias.

Paljon kaatuneita puita nähtiin ja muutamat olivat reitinkin tukkineet eli välillä hieman taiteilua runkojen yli ja tietysti Karpo meni ali eli narujen selvittely hommia oli :) Täällä oli oikeasti hiljaista, oltiin  niin kaukana kaikesta, keskellä ei mitään.

Sitten ssavuimme Tapion pöydälle se on syntynyt mutaation tuloksena tai siitä että metsäkuusi on jo varhaisessa vaiheessa menettänyt latvansa, eikä ole enää saanut uutta latvaa kasvatettua. Tästä syytä kuusi sitten  alkaa kasvamaan litteästi. Tapion pöytä on ollut myös joillekin muinaiskansoille uhripaikka, jolla on uhrattu nimensä mukaan metsän kuningas Tapiolle.

Kiva reitti hiljaisuudessa. Nuotiopaikkaa täällä ei ollut, joten meidän täytyi mennä muualle makkarat paistamaan.

Julmat lammit, Saarijärvi

Julmat lammit on reitti ja nähtävyys Saarijärvellä. Luontoreitti on osa Runebergin luontopolkua, joka kiertää Kolkanlahden ympäristössä, koko reitillä on mittaa 12 kilometria. Tällä kertaa kävimme kiertämässä vain julmien lampien osuuden, reitille tuli mittaa noin 3 kilometria.

Polku kiertää kolmen lammen ympäri ja korkeus eroja reitillä oli paljon, polut olivat haasteellisia kulkea eli aikaa kannattaa varata polun kiertämiseen. Vaikeimmille kohdille oli rakennettu portaita.

Reitin varrelta löytyy näköala tasanne, nuotiopaikka polttopuineen, huussi ja sekä uimapaikka.

Reitti on merkattu valkoisin maalitäplin puihin, mutta muita polkuja ei juurikaan mtsässä mennyt eli reittiä oli helppo seurata. Runebergin polku on merkattu sinisin logotolpin eli reitillä näki molempia.

Ensimmäiseltä näköalatasanteelta.

Sammalmetsä on  hirmu kaunista.

Uimapaikka, laavun vieressä. Nano olisi kovasti tahtonut lampeen mennä.

Ihanasti taivaansini ja pilvet heijastuivat lammen pinnasta.

Jylhät on kalliot, ensimmäinen näköalatasanne näkyy päällä.

Keli oli mitä mahtavin ja ihan kiva oli reitti kiertää. Parkkipaikalla vielä otettiin kahvia ja leipästä niin jaksoimme matkaa jatkaa eteenpäin.