Etelä-Konneveden kansallispuisto

Aurinkoinen vapaapäivä ja suuntasin tieni kohti Etelä-Konnevettä, retki seuraksi sain äidin ja pystärit. Etelä-Konneveden kansallispuisto on perustettu 2014 ja se on pinta-alaltaan 15 neliökilometria. Kansallispuistossa on aavaa järvi maisemaa, karuja kallioita ja verheää lehtoa kaiken keskellä eli hyvin monimuotoista maisemaa on nähtävillä. Päätimme kiertää Kalajan kierroksen.

Ensimmäisnä polun varrella tuli vastaa piippu, on täällä joskus ollut jollain tölli hienolla paikalla.

Pikinokkien johdatuksella pitkospuita pitkin eteenpäin.

Kohti Kalajan vuorta

Kalajan vuori kohosi suuren suurena, lammen toisella puolella. Meinasi alkaa jo himpun  puhalluttamaan  tuonne nousu :D

Ennen vuoren valloitusta löytyi mökki metsiköstä. Ikkunasta kun kurkista niin sisällä näkyi vanhat kalusteet, kuinka metsämies on täällä asustellut. Istuimme lammen rantaan kahvittelemaan ja tuumimme että liekö metsämieskin tässä iltasella istuskellut kun on työt tehnyt ja nauttinut hienoista maisemista.

Sitten alkoi se nousu....ei se nyt ihan loivaa ollut.....

Metsikössä näkyi elämän jälki, paljon oli suuriakin puita kaatunut ja sammaloitunut.

Retkikamut <3 ja suuren suuri haapa.

Eiku ylöspäin. Polku oli paikoitellen hyvä, mutta välillä oli kovasti juurakkoa ja kiviä. Ei ihan huonojalkaisen paikka ole, hissukseen piti mennä ja kieli keskellä suuta. Mutta lähellä huippua aletaan olla.

Isoja kivikasoja huipulla.

Do dii! Huipulla ollaan eikä kiipeäminen ollutkaan niin paha kuin lammen rannassa kuviteltiin. Näkymät olivat aika huikeet.

Huilitauko ja maisemien ihastelu, ei kiirettä mihinkään. Himpun meinasi huimata korkea paikka ja lisäksi äiti kertoi tarinan kuinka koululaisten alta oli kivet lähteneet liikkeelle...ja sitten äiti tokaisi minulle että istut muuten irtokiven päällä...alkoi muuten jännittämään ja ryömimällä pois kiveltä tulin :D

Vuoren päällä oli joku torni härpäke, ei ole tietoa mikä se oli. Maasto oli hieman kuin lapissa, puut vaan pikkaisen isompia.

Sittenpä lähdettiin menemään alaspäin ja Karpo johtaa joukkoa, kohti Kitulampea. Aikasta hyvä nimi lammelle ;)  Reitille oli laitettu apuköyttä, mikä oli kyllä hyvä. Paikoitellen oli tosi jyrkkääkin.

Reitin varrella oli monenlaista maastoa.

Pojat kävi välillä juomassa ja Urpo muutaman kerran mulahtikin :D

Rannassa oli myös nuotiopaikka.

Hieno laavu oli tehty, josta löytyi kaikki tarpeellinen. Laavun yhteydessä oli puuvarasto ja vessat, löytyi myös inva-vessa eli oiva retkipaikka myös liikuntaesteisille.

Tyytyväiset pojat odottivat nätisti makkaraa :)

Retki tehty, kiitokset äiteelle, Karpolle ja Urpolle seurasta. Tänne on vielä tultava uudelleen!!!!! Loukku vuoren lenkille voisi suunnata ja kolmen vuoren kierroksen voisi kiertää sitten kevään tullen kun luonnossa tohtisi yöpyä. Kansallispuisto oli kyllä positiivinen yllätys, reitit oli kohtuu hyvin opastettu ( reitti kartta on silti hyvä olla matkassa) välillä helppokulkuisia paikkoja, välillä vähän haastavampia kohtia. Laavut ja tulipaikat olivat siistejä, ehkä siksikin että eihän nämä reitit ole vielä kauaa olleet kulussa. Suosittelen retkeily paikaksi!