Kuoleman kuopat

Täällä olen ennenkin lenkkeillyt, mutta en ole paikan nimeä tiennyt. Bongasin että rinkkaputki oli käynyt täällä retkellä ja he paikasta tarkemmin tiesivät. Joten nyt oli minun mentävä uusin silmin täällä käymään.

https://rinkkaputki.com/2017/04/11/kuolemankuopat/

Ensin piti haastaa itsensä ja oli mentävä valo ohjatun suojatien yli....älkää kysykö mistä kammoni suojateitä kohtaan tulee....en tiedä  itsekään, mutta haasteellista on kaupungissa lenkkeillä kun reitit pitää suunnitella niin ettei ole paljoa teiden ylityksiä :D Hyvin selvisin, kun ei sunnuntai aamuna aikaisin paljoa liikennettä ollut Laukaan tiellä. 

Painelin metsään Jyväskylän liikenteen takaa. Metsikköön pääsee myös bilteman takaa menemään ja muutamasta muustakin kohdasta.

Hauskaa, ensin olen keskellä kauppoja ja elämää. Sitten otan pari askelta polulle niin olenkin keskellä metsää. Kaupungissa metsikössä. Näin aikaisin aamusta laukaantiellä ei ollut paljoa liikennettä, joten linnun laulu kuului hyvin hiljaisessa metsässä. Tästä oli hyvä päivä aloittaa.

Täällä kulkee polku pitkin poikin ja varsinkin koirien ulkoiluttajat täällä käyvät, itsekin viimeksi Donden kanssa täällä kuljin.

Tässäpä sitten sitä kuoleman kuoppaa. Viimeksi täällä kulkiessani en tiennytkään mitä nämä montut on. Lähdin kulkemaan kuopan pohjalle päin, kuopan pohja oli vielä kovasti lumessa joten en ihan pohjalle asti mennyt. Mitä alemmaksi kulki niin sen kylmempi ja kalseampi oli ilma. Lämmin kyllä tuli kun kuopan pohjalta pungersin sitten ylös. Kuoleman kuopan supat on syntyneet siitä kun jäälohkare on pysähtynyt johonkin kohtaan ja sitten sulanut pois.

Rinkkaputki oli tämmöistä tietoa kuopista löytänyt.

 Jyväskylän kaupungin yhdyskuntatoimen ympäristöosaston selvityksestä vuodelta 2007:

Jääkauden jäälohkareen sulamispaikkaan syntyneet suuri ja pieni suppakuoppa ja näitä ympäröivä pääosin kuiva kangasmetsämaasto, jonka länsilaidan rinteessä muinaisrantakivikko. Valtakunnallisessa harjututkimuksessa (1988) luokitus paikallisesti arvokas ja suositus soranotolta, rakentamiselta ja avohakkuilta suojelemiseksi. Kaakkoislaidan rinteessä on lehto, joka on metsäsuunnitelmassa luonnonsuojelullisesti arvokasta vanhaa metsää. Alueella on runsas polusto. Osin liito-oravan elinpiiriä.

Metsäsuunnitelmassa maisemametsää ja suojelualuetta 8,7 ha, asemakaavassa lehtokuviota lukuun ottamatta luonnonsuojelualuetta (9,4 ha), jolla maankamaran ainesten otto ja muut maaperää vahingoittavat toimet sekä avohakkuu ja muu metsämaiseman merkittävä muuttaminen ovat kiellettyjä. Kaupungin omistuksessa.

Lähde: Jyväskylän merkittävät luontokohteet – Jyväskylän kaupunki, Yhdyskuntatoimi: http://www2.jkl.fi/kaavakartat/viherosayleiskaava/luontoselvitys_2007.pdf

Lohikosken asuinalueillan muistiosta vuodelta 2011:

Keskustelussa esiin nostettiin vielä erityisesti alueen luonto ja niin sanottu ”kuoleman kuoppa” – asukkaat esittivät toivomuksen, että se säilytettäisiin. ”Kuoleman kuoppa” on jääkauden jälkeensä jättämä alue, jolle pääsee Ukonniementieltä. Kuoppa on metsittynyt, joten se ei erotu kovin selvästi. Nimen kerrottiin tulevan siitä, että aikanaan kuoppaan on ajettu riistaa.

Lähde: Lohikosken asuinalueilta 29.9.2011, muistio: http://www.jyvaskyla.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/jyvaskyla/embeds/jyvaskylaww

Kiitos Rinkkaputki infosta, kävin tutulla lenkkipolulla ihan uusin silmin :)

Laajavuoren rinteet kaukana näkyi.

:D :D

Lopuksi vielä video, linnun laulu ja auringonpaiste. Tästä on kiva päivä aloittaa :)))

Leivonmäen kansallispuisto, Harjunkierros.

Talvihorroksesta herätty :) Auringonvalo tuo virkeyttä joten aktivoiduttava taas retkeilyn saralla. Niin ja onhan sitä alettava kuntoa parantamaan kun toukokuun lopussa olisi lähdettävä ystävän kanssa kiertämään Kolille Herajärven kierros (60km)

Uusi työ on myös tuonut energiaa jaksaa eritavalla taas touhuta, kiva juttu! Töissä oli vain parin tunnin palaveri ja aurinkopaistoi kirkkaasti, joten päätin pakata retkivehkeet mukaan ja suunnata palaverin jälkeen Leivonmäen kansallispuistoon. Ei ole siellä vielä koskaan tullut käytyä vaikka lähellä paikka on. Nyt se sattuu olemaan työmatkan varrella, joten ei tekosyitä vaan sinne on mentävä.

http://www.luontoon.fi/leivonmaki

Tällä kertaa päätin kiertää Harjun kierroksen joka on 4,5km pitkä. Hyvin löytyi Selänpohjan pysäköintialue, josta reitille lähdin. Onneks mulla edelleen on kelpo maastoauto fiesta, joten hyvin parkkipaikalle pääsin kun se oli hieman luminen ja sohjoinen. Siellä oli muutama auto ja heti reitin alussa tuli yksi kulkija vastaan.

Polut olivat hyvässä kunnossa, osa oli jo kuivia eikä lumisetkaan polut liukkaita olleet.

Reitti oli erittäin hyvin opastettu kyltein ja punaisin merkein puissa. Ja onhan täällä porukkaa sen verran käynyt että selviä polkuja pitkin sai kulkea.

Polku kulki harjun päällä pitkän matkaa.

Polun varrella luonto muutui vähän väliä. Oli mänty metsää, koivikkoa, kivikkoa, sammalta jne.

Paikoitellen oli poluilla luntakin, mutta onneksi on hyvät kosteutta pitävät vaelluskengät eikä ne onneksi ole liukkaatkaan. Joten huoletta pystyi käpyttelemään.

Jollakin kohdilla oli pitkospuilla vielä lunta ja ne olivat liukkaita, mutta piti sitten vain siirtyä pitkospuiden viereen kävelemään.

Päätin poiketa reitiltä sen verran, että kävelin makkaranpaistoon Joutsniemeen. Luontoon sivut kertovat Joutsniemestä näin:

Joutsniemi

Joutsniemen harju on Leivonmäen kansallispuiston tunnetuin luonnonnähtävyys. Tämä 1,5 km pitkä, jääkauden jälkeensä jättämä, lonkeromainen harju työntyy Rutajärveen jakaen järven kahteen altaaseen. Joutsniemen harju on valtakunnallisesti arvokas harjumuodostelma. Retkeilijälle harju on kiitollinen käyntikohde. Harjun selkää pitkin kulkee helppokulkuinen reitti, jolta pystyy ihastelemaan järvimaisemaa harjun molemmin puolin. Harju on enimmillään vain 100 m leveä. Joutsniemestä löytyy tulentekopaikka ja kaunis luonnonhiekkaranta.

Ai, että! Paikka olikin hieno ja rauhalinen. Tulenteko meinasi olla haasteellista vaikka minulla oli repussa kuivia puita mukana, onneksi ei ollut kiire mihinkään. Istuskelin rannalla tovin ja join kahvit ja paistoin makkaran iltapalaksi. Kyllä sielu lepäsi!

Jonkin matkaa Joutsniemestä tuli toinen laavupaikka vastaan. Täällä voi yöpyä tai voi teltan pystyttää. Hieno tämäkin paikka, josko kesällä joskus vaikka yöpyisikin....

Kivet olivat porttina. Joka läpi käy niin saa nauttia luonnosta ja rauhasta :)

Kiva reitti reitti oli, pituutta tuli noin 7km. Aikaa meni tovi, kun rauhassa kuvaten ja maisemia katsellen kuljin. Muita ei reitin varrella tullut vastaan. Täytyypä useammin alkaa ottamaan töihin vermeet matkaan ja lähteä työpäivän päätteeksi tänne kulkemaan. Hyvin uni maistui retken ja saunan jälkeen.