Visiitti Äkäslompoloon

Vasta hiihtolomien aikaan tuli tilaisuus lähteä pikavisiitille Minnan luo Äkäslompoloon. Yövuorojen jälkeen muutama tunti unta ja sitten Kristianin kanssa nokka kohti Lappia :)

Vaskikellossa pysähdys ja kellokuvat :D Matka tuntui vähäisillä unilla melko pitkältä....

Nooh! Viimein napapiirillä, muutaman vuoden päästä sitten voikin Kristian jo ajaa osan matkasta. Saavuttiin kuitenkin viimein Äkäslompoloon ja maisemat olivat hyvin talviset. Lunta metrin verran ja niin kaunista.

Eka päivä. Ajomatka hieman väsytti, joten ei kummoisia retkiä viitsitty lähteä tekemään. Autoajelu ja maisemien katselu kuulosti oikein hyvältä suunnitelmalta.

Äkäsmyllyllä tietysti oli pakko käydä ja ainahan se hienolta näyttää. Porukkaa oli siellä sen verran ettei viitsitty jäädä sinne evästelemään. Joten matka jatkuu.

Myllyltä suuntasimme kohti Muoniota ja mentiin käymään Sannan putiikissa, kahvilla ja halvoilla reikämunkeilla :D Itse Sanna, putiikin pitäjä oli aito lappalaisnainen. Käykää ihmeessä pyörähtää, jos tuolla suunnalla olette https://www.facebook.com/sannanputiikki/  Putiikissa oli jos jonkin näköistä tavaraa. 

Karhun kaataja.

Putiikissa vierähti tovi, eikä munkit vieneet nälkää pois. Joten piti suunnata johonkin evästämään. Retkipaikka sovelluksesta sitten katsomaan lähellä olevia laavuja http://retkipaikka.fi/vapaa/ Kannattaa ladata sovellus puhelimeen, sieltä saa hyvin vinkkejä retkipaikoista :) Sieltäpä löytyi sitten Äijäkoski niminen paikka, sinnepä siis. Äijäkoski on noin 5km Muoniosta Torniontietä.

Jäätä auton lasissa, hienosti aurinko sen läpi pilkisteli.

Äijäkoski on yksi Muonionjoen kovimmista ja komeimmista koskista. Näköalapaikka oli rakennettu jyrkälle rantatörmälle. Tänne täytyy tulla kesäaikaan niin näkee kuinka koski kuohuu. Koskella on kesäaikaan koskenlaskijoita sekä kalastajia paljon. Nyt oli hyvin hiljaista, mutta näköalapaikalta lähti selvä polku kohti laavua.

Laavu löytyi ja tulet syttyi helposti.

Viimein sain kahvipannunikin uskottavaksi, kun se eka käytön jälkeen nokeentui.

Nam, retkieväät!

Äijäkoskelta sitten lähdettiin kohti Leviä ja Levin huipulla tietysti piti käydä. Ja Tuikkuun oltaisiin menty kahville, mutta se oli taas justiin mennyt kiinni. Ehkä joskus onnistumme siellä käymään kun se on auki....Mutta kaunistahan siellä aina on.

Snowvillage oli seuraava etappi. Satuimme sinne juuri yhtäaikaa parin bussilastillisen kanssa turisteja....joten porukkaa oli hieman liikaa yhtäaikaa....huoneet kierrettiin läpi ja paikka oli hieman pettymys tällä kertaa. Viime vuonna oli huoneisiin panostettu enemmän. Suomi 100 teema oli kyllä näkyvissä.

Toinen päivä, aurinko paistoi ja minun piti tänään uskaltautua laskettelurinteeseen, jaiks! Minnan ja Kristianin kamat autoon ja kohti vuokraamoa, hakemaan minulle välineet. Välineet kun oli kainalossa niin tunsin kuinka pakokauhu alkoi pikkuhiljaa mieleen hiipimään....gondolihissiin seuraavaksi ja kohti huippua. Nyt pelotti enemmän kuin viime vuonna...joo, hyvä tästä tulee....

Huipulla ensin kahvioon ja pari minttukaakaota, jotta pahin jännitys lähtisi pois.....onneksi oli aurinkoinen keli niin pystyi rinteessä patsailemaan ja nauttimaan auringosta :) Tällä kertaa en meinannut uskaltaa ollenkaan lähteä alaspäin. Ajattelin jo että otan sukset jalasta ja kävelen. Sitten Minna lähti minua neuvomaan kädestä pitäen ja pikkuhiljaa alkoi rinteen loppukin lähenemään. Oli aika voittaja fiilis kun eka kerran selvisin alas. Eiku hissillä ylös ja taas alas, kyllä se pikkuhiljaa alkoi sujumaan. Jos ensi talvena saisi hieman enemmän lasketeltua niin ehkä tähän tottuisi ja voisi sitten Ylläksen rinteissä lasketella ja nauttia. Katsotaas ens talvena kuinka käy.

Loppujen lopuksi kiva päivä oli!!!! :)


Kolmaspäivä ja porokisat.

Näitä oli ihan hauska käydä katsomassa. Radan varressa oli vähän hiljaista mutta kun siirrymme lähtöpaikalle niin johan alkoi tapahtumaan. Porot olikin melko villejä kun niitä lähtöpaikalle kuskattiin :D Pettymys kisoissa oli se ettei yleisö yhtään kannustanut, itse teki mieli alkaa taputtamaan ja huutamaan kun maaliviiva lähestyi. Mut ehkä kaikki olivat hiljaa ettei porot pelästy.


Ja Martan kanssa käppäilyä, kaakaolle Velhon kodalle.

Illasta vielä visiitti luontokeskus Kellokkaaseen.

Kyllä oli taas kivaa, harmi kun vaan oli niin lyhyt reissu :( Kesällä sitten taas uudestaan tänne päin. Kiitos Minna mukavasta minilomasta!