Haapasaaren luontopolku

                             

                                       

Pikku pakkanen ja aurinkoinen aamu. Iltavuoroon pitäisi mennä, joten aamupäivän tunnit on vietettävä ulkosalla. Tänään lähdin tutustumaan Haapaniemessä sijaitsevaan Haapasaaren luontopolkuun, reitti on 2,7 km, halutessaan voi lyhyemmänkin 1,7 km lenkin kiertää. Ihan kivan mittainen lenkki nuhanenälle hissukseen käppäillä ja kuvailla.


                                         

Ihanasti aurinko paistoi, kun reittiä lähdin kiertämään. Polulla taitaa olla paljon kulkijoita, koska selvää polkua pitkin sain lähteä etenemään. Koiran jäliä oli paljon joten taitaa olla suosittu koirien ulkoilutus reitti. Aikaisin lauantai aamuna minua ei vastaan tullut kuin yksi pariskunta.

Haapasaari on noin kilometrin pituinen saari, saaren korkein kohta on 25 metriä Päijänteen pinnan yläpuolella. Luontopolku on perustettu 2006.


                                            

                                 

                                           

                                

                                    

Polku on hyvin merkitty viitoin ja punaisin merkein puissa. 12 infotaulua on myös reitin varrella.

                                             


                                             

                                                Pienen pieni puronkin polun vieressä kulki.

                                             

                                             

                                  

Kaupungin luontopolut on kyllä kauniita ja pääsee helposti metsän keskellä lähellä, kannattaa käydä näitä kiertämässä. Itseäni ei yhtään innosta asfalttilenkkeily niin nämä ovat hyvä vaihtoehto sille. Ainut miinus näissä poluissa on, että kaupungin ja autojen äänet kuuluu. Mutta saa ne kyllä poiskin suljettua kun keskittyy katselemaan ja kuvailemaan, ihanaa luontoa.

                                   

                                   


                                   

                                               

Saaren päästä näkyi Pikku-Haapasaari ja sillä näkyi olevan laavu. Joten jahka jäät kestää niin tännehän voi suunnitella laavuretken.

                                               


                                               

                                                    Sitten saaren toista puolta takaisin päin.


                                              

                                              

                                              


                                              


                                              

                     Kovasti eläinten jälkiä jäällä näkyi. Ja joku oli jättänyt hienot jarrutusjäljet :D

                                           


                                           


                                           

Nuotiopaikkakin löytyy, hienolla näkymillä. Mutta jos mielit makkaraa paistaa niin muista tuoda polttopuut mukana, puuliiteri oli tyhjää täynnä.

                                            


                                            

                Kyllä talvellakin on NIIN kaunista. Auringonsäteet kimmeltelee lumihangesta.

                                              


                                

Kun olin polun kiertänyt, kävin vielä vähän käppäilemässä lähistöllä. Iso-Haapasaaressa sijaitsee myös Savutuvan apaja, se toimii erillaisten tapahtumien ja juhlien vietto paikkana. Itse olin siellä juhlimassa setäni syntymäpäiviä.

                                        

                            

                            

                                         


                                         

                 Auton luota pupusten jäljet vielä johdattivat minut käymään opinsaunalla.


                              

Netti kertoo tämmöistä tarinaa:

Opinsaunan kiuas

Tekijä: Jyväskylän seminaarin opiskelijat, Jyväskylän Jyskyt ry ja Jyväskylän maalaiskunta (muistokivi, aidoitus)
Omistaja:
Valmistumisvuosi: ensimmäiset kivet 1867, muistokivi 1978
Materiaali: luonnonkivi röykkiö, muistokivi, harmaaksi maalattu kettinkiaita ja infokyltti 

On vuosi 1864. Ensimmäiseltä kesälomaltaan palanneet Jyväskylän seminaarin oppilaat päättävät tehdä veneretken Päijänteelle. Muutaman tunnin soudettuaan oppilaat rantautuivat Haapasaaren länsirannalle ja päätyvät aikansa kuluksi vierittämään kiviä järveen korkealta kalliolta. ”Sitten muutimme kurssia ja aloimme voimain koetuksen, ken suurimman kiven jaksaa siirtää korkeimmalle kunnaalle”. Voimain koetuksen tuloksena syntyi kivikasa, joka ristittiin seminaarin muistopatsaaksi. Kävijät kaiversivat kiviin merkkinsä muistoksi käynnistä. Muistomerkin äärellä pidettiin pienimuotoinen juhlatilaisuus. Ruokaa ostettiin Haapasaaren torpasta.

Perinne oli saanut alkunsa. Seminaarin päättävät luokat tekivät kivennostomatkoja aina seminaarin toiminnan loppumiseen vuoteen 1937 saakka. Seminaarilaiset saapuivat vuosittain lukukauden lopussa kesäkuun alkupäivinä Haapasaareen. Aluksi veneillä ja myöhemmin laivalla. Jokainen juuri valmistunut opettaja kantoi kivensä muistomerkkiin. Opettajien nimikirjaimet hakattiin kiviin ja tilaisuutta juhlistettiin puhein sekä nauttimalla hyvää viiniä ja ruokaa.

Seminaarin senioriyhdistyksen Jyväskylän Jysky ry:n aloitteesta perinnettä elvytettiin vuonna 1978. Yhdessä Jyväskylän maalaiskunnan, joka sai samalla muistomerkin hallintaansa, kanssa Jyskyt pystyttivät muistokiven ja muistomerkki sai nimekseen ”Opinsaunan kiuas”. Yli 4000 kiven röykkiö, jota kiertää kettinkiaita, sijaitsee Haapasaaressa. Opinsaunan kiuas on luokiteltu muinaismuistoksi.

                           

                           

           Mukava pikkupolku tämä oli, lastenkin kanssa varmasti oikein oiva kulkea.

Joulun odotusta, Lahjaksi rakkaus - joulukonsertti

Joulukuu on jo pitkällä ja kohta vietetään joulua. Lähdin tätiporukan (+ sisko ja Jenni ) kanssa hakemaan joulun tunnelmaa perjantai iltana Taulumäen kirkosta.


                                                   

Kristianin kummitäti Jonna siellä esiintyi ja hänen hänen poikansa Viljamikin soitteli, joten oli mukava päästä molempia katsomaan.


                                  


                                          

                                                   Komeana kirkko kohosi pimeydessä.

Kirkon sivut kertoo seuraavanlaista:

Taulumäen kirkko on Jyväskylän seurakunnan pääkirkko. Kirkkoon mahtuu noin 700 henkeä.

Taulumäen kirkko valmistui vuonna 1929 arkkitehti Elsi Borginsuunnitelmien mukaan. Taulumäkeä on kutsuttu myös enkelten kirkoksi lukuisten enkelimaalaustensa vuoksi – kirkosta löytyy kaikkiaan 24 enkelihahmoa. Kirkko on peruskorjattu vuonna 1996.

Uusklassismia edustava  kirkko on länsitornillinen pitkäkirkko. Kirkkosalin sivuilla kohoaa pilareiden kannattamat, kaksikerroksiset lehterit – ainoat Keski-Suomessa. Kuoriosan pohjoissivulle on rakennettu pieni, kahdeksankulmainen sakaristo ja eteläsivulle ovaalinmuotoinen, kattoikkunalla valaistu kastekappeli.

Yli 30 metriä korkea kellotorni on pääsisäänkäynnin yläpuolella. Kellotorniin johtaa kirkon alakerrasta 136 askelmaa. Kellohuoneessa on kolme pronssista valettua kelloa.

Romanttista urkurakennustyyliä edustavat pääurut ovat valmistuneet 1930 Kangasalan urkutehtaalta. Uruissa on kolme sormiota, jalkio, pneumaattinen koneisto sekä 36 itsenäistä ja kolme siirtoäänikertaa. Barokkityyliä edustavat kuoriurut hankittiin vuonna 1998.

                                             

                                              

Konsertti oli hieno ja saippuat silmissä sai kyllä kokoajan olla :) Mukava oli kuunnella hieman erilaisia joululauluja, ettei aina niitä samoja tuttuja. Kiitos siitä! Ja Käsikello orkesteri Kide kuulosti juuri niin ihanalta kuin olin kuvitellut. 

                                                 

                                  

    Taivas sylissäni, kaunista    https://www.youtube.com/watch?v=iCB3EPkzWco

                                     

                                 Ihanaa ja rauhaisaa joulun odotusta kaikille! :)

Kangasvuoren luontopolku

Vapaapäivä ja uusi kännykkä ( ostin itselleni uuden Honor 7 puhelimen joululahjaksi, olen ollut niin kiltti :) ) joten vaikka pikkuisen meinasi lentsu nenää kutitella oli pakko lähteä pikkuisen ulkoilemaan ja testaamaan kännykän kameraa. Aikani netissä surffailtua löysin Kangasvuoren luontopolun.... No, enpä ole tuotakaan huomannut vaikka pururadalla on tullut paljon kierrettyä. Sinnepä sitten!
Luontopolku lähtee Huhtasuon hienon uuden koulun takaa, läheltä frisbeegolf radan aloitus ( enpä ole tuotakaan rataa vielä kerinnyt testaamaan, on varmaan liian kaukana ) Hiihtokarttojen takaa näkyy luontopolku kyltti ja opastetaulu.


                              


Luontopolku on perustettu 1984 ja se on uusittu perusteellisesti 2001, mittaa polulla on noin 3 km. Polku olikin erittäin hyvin opastettu, keltaisia täpliä oli puissa tiuhaan ja viittojakin oli kovasti. Ei tällä polulla olisi eksymään päässyt vaikka ei muita kulkijoita olisi hangessa mennytkään. Nyt polku näkyi selvästi ja polulla oli ollut paljon kulkijoita. Alku matkasta tulikin pienten koululaisten porukka vastaan, olivat menossa mäenlaskuun.


                                       

Polku puikkelehti ensin frisbeegolf radan seassa, ei ollut pelaajia niin ei tarvinnut kiekkoja varoa.

                                        

                                             Jonkinlainen majaviritys oli kuusen alla.


                                         

                                          Polkua eteenpäin, keltaisia täpliä näkyi puissa.

                                          


                                         

Luontopolulla on 16 opastetaulua kertomassa luonnosta. Osa niistä oli näkysällä, osan putsailin lumen alta. Ei ole tainnut edellisiä kulkijoita opastetaulut kiinnostaa tai sitten on tuttu lenkkipolku.


                                           


                                              

                              Lähellä asutusta, mutta silti tuntuu että olisi kaukana metsässä.

                                        


                                        

Välillä hairahduin polulta kuvailemaan hieman syvemmälle metsään ja huomasin taas että ne säärystimet olisivat seuraava hankinta. Lunta oli kuitenkin sen verran että helposti nilkat meinasi kastua kun lahkeet nousi.


                                          

                           Uuden kännykän kamera vaikuttaa oikein tarkalta eli hyvä ostos.



                                             

            Pitkospuita ja siltoja oli hyvin tehty polulle. Nyt ei kosteat paikat ollenkaan haitanneet.


                                            

Sitten mentiinkin taas hiihtoladun yli ja saavuttiin Huhtakarpalon laavulle Vuorilammen kupeeseen. Laavulla ollaankin menesti käyty ystävien kanssa makkaraa paistamassa.


                                          


Laavua on kamera valvonnan lisäksi vahtimassa Mänty-Miina. http://jalkaisin.blogspot.fi/ Upen blogista löysinkin vähän lisää infoa Miinasta. Mänty-Minna on elänyt 1850-1935 ja asustellut mökissään joka on sijainnut Aren aukion tienoilla. Mänty-Miina myi varpuluutia ja huiskaisi luudillaan kiusaajiaan.  Toivottavasti Miina säilyy pitkään ehjänä laavua vartioimassa, huiskaiskoon luudallaan tihutöiden tekijöitä. Olispas kiva löytää puuveistoksen tarina, monesti tuonkin ohi olen kävellyt mutta en sitä ole aikaisemmin huomannut.


                                            


                              

                         Laavu on oikein siisti ja polttopuita löytyy viereisestä vajasta. Täytyy tulla taas                                       joku päivä tänne makkaran paistoon.

                              

     Laavulta pääsee Vuorilammen laiturille. Minna on rohkeana täällä joskus uinutkin kesäaikaan.

                                         

                                          

                 Laiturilta matka jatkuikin pitkospuita pitkin, ne nyt olivat ihan lumen alla.


                                      


                                              

Tämä yksin retkeilykin on ihan kivaa. Tulee katseltua paljon enemmän ympärilleen ja kuunneltua luonnon ääniä. Kameran kanssa tulee usein pysähdyttyä kuvaamaan jotain ihmeellistä. Porukassa kun menee niin moni juttu jää huomaamatta. Suosittelen yksinään metsään menoa!


                                       

Suomen luonnon monimuotoisuus tuli tälläkin polulla selväksi. Oli koivikkoa, suota, metsähakkuiden jäljiltä nuorempaa ja vanhempaa taimikkoa ja välillä oltiin sankassa kuusikossakin. Näköala paikkakin polun varrelta löytyi.

                                            

                                            

                                                   Kyllä talvellakin on NIIN kaunista.

                                         


                                         


                                          


                                          

                            

                                          Onkohan tuollan jonkun peikon pesäkolo :)

                             

                                        

                             Kuusikossa oli jännän hämyinen ja salaperäinen tumma ilma.                                                                                 Aurinko hieman puiden välistä pilkisteli.


                                         

                                                 Rasti kyltti näytti tien näköala paikalle.

                                           

Pitkälle näkyikin, tässä oli hyvä hetki pysähtyä ja kaukaisuuteen katsella. Vähän matkan päästä kuului koiran haukkua, mitä lie se siellä haukkuikaan.

                                            


                                            

Ja taas mentiin ladun yli. Ei vielä ladut parhaimmassa kunnossa olleet, mutta kyllä siellä joitain hiihtäjiä jo näkyi. Ehkäpä itsekin näille laduille pääsen talven mittaan sivakoimaan.


                                           

                  Uusi iso vesitorni. Vanhahan tästä hajosi jokin aika sitten ja vedet valui pitkin rinnettä.

                                             

                                              


                                              



                                                         

Pitihän se lenkin lopuksi vielä testata kuinka hyvän selfien kameralla saa :D Hyvin erottuu punaiset posket. Kiva luontopolku oli, täytyy tulla kesäaikaan kiertämään uudestaan. Maisemat on sitten vähän erinäköiset.