Kangasvuoren luontopolku

Vapaapäivä ja uusi kännykkä ( ostin itselleni uuden Honor 7 puhelimen joululahjaksi, olen ollut niin kiltti :) ) joten vaikka pikkuisen meinasi lentsu nenää kutitella oli pakko lähteä pikkuisen ulkoilemaan ja testaamaan kännykän kameraa. Aikani netissä surffailtua löysin Kangasvuoren luontopolun.... No, enpä ole tuotakaan huomannut vaikka pururadalla on tullut paljon kierrettyä. Sinnepä sitten!
Luontopolku lähtee Huhtasuon hienon uuden koulun takaa, läheltä frisbeegolf radan aloitus ( enpä ole tuotakaan rataa vielä kerinnyt testaamaan, on varmaan liian kaukana ) Hiihtokarttojen takaa näkyy luontopolku kyltti ja opastetaulu.


                              


Luontopolku on perustettu 1984 ja se on uusittu perusteellisesti 2001, mittaa polulla on noin 3 km. Polku olikin erittäin hyvin opastettu, keltaisia täpliä oli puissa tiuhaan ja viittojakin oli kovasti. Ei tällä polulla olisi eksymään päässyt vaikka ei muita kulkijoita olisi hangessa mennytkään. Nyt polku näkyi selvästi ja polulla oli ollut paljon kulkijoita. Alku matkasta tulikin pienten koululaisten porukka vastaan, olivat menossa mäenlaskuun.


                                       

Polku puikkelehti ensin frisbeegolf radan seassa, ei ollut pelaajia niin ei tarvinnut kiekkoja varoa.

                                        

                                             Jonkinlainen majaviritys oli kuusen alla.


                                         

                                          Polkua eteenpäin, keltaisia täpliä näkyi puissa.

                                          


                                         

Luontopolulla on 16 opastetaulua kertomassa luonnosta. Osa niistä oli näkysällä, osan putsailin lumen alta. Ei ole tainnut edellisiä kulkijoita opastetaulut kiinnostaa tai sitten on tuttu lenkkipolku.


                                           


                                              

                              Lähellä asutusta, mutta silti tuntuu että olisi kaukana metsässä.

                                        


                                        

Välillä hairahduin polulta kuvailemaan hieman syvemmälle metsään ja huomasin taas että ne säärystimet olisivat seuraava hankinta. Lunta oli kuitenkin sen verran että helposti nilkat meinasi kastua kun lahkeet nousi.


                                          

                           Uuden kännykän kamera vaikuttaa oikein tarkalta eli hyvä ostos.



                                             

            Pitkospuita ja siltoja oli hyvin tehty polulle. Nyt ei kosteat paikat ollenkaan haitanneet.


                                            

Sitten mentiinkin taas hiihtoladun yli ja saavuttiin Huhtakarpalon laavulle Vuorilammen kupeeseen. Laavulla ollaankin menesti käyty ystävien kanssa makkaraa paistamassa.


                                          


Laavua on kamera valvonnan lisäksi vahtimassa Mänty-Miina. http://jalkaisin.blogspot.fi/ Upen blogista löysinkin vähän lisää infoa Miinasta. Mänty-Minna on elänyt 1850-1935 ja asustellut mökissään joka on sijainnut Aren aukion tienoilla. Mänty-Miina myi varpuluutia ja huiskaisi luudillaan kiusaajiaan.  Toivottavasti Miina säilyy pitkään ehjänä laavua vartioimassa, huiskaiskoon luudallaan tihutöiden tekijöitä. Olispas kiva löytää puuveistoksen tarina, monesti tuonkin ohi olen kävellyt mutta en sitä ole aikaisemmin huomannut.


                                            


                              

                         Laavu on oikein siisti ja polttopuita löytyy viereisestä vajasta. Täytyy tulla taas                                       joku päivä tänne makkaran paistoon.

                              

     Laavulta pääsee Vuorilammen laiturille. Minna on rohkeana täällä joskus uinutkin kesäaikaan.

                                         

                                          

                 Laiturilta matka jatkuikin pitkospuita pitkin, ne nyt olivat ihan lumen alla.


                                      


                                              

Tämä yksin retkeilykin on ihan kivaa. Tulee katseltua paljon enemmän ympärilleen ja kuunneltua luonnon ääniä. Kameran kanssa tulee usein pysähdyttyä kuvaamaan jotain ihmeellistä. Porukassa kun menee niin moni juttu jää huomaamatta. Suosittelen yksinään metsään menoa!


                                       

Suomen luonnon monimuotoisuus tuli tälläkin polulla selväksi. Oli koivikkoa, suota, metsähakkuiden jäljiltä nuorempaa ja vanhempaa taimikkoa ja välillä oltiin sankassa kuusikossakin. Näköala paikkakin polun varrelta löytyi.

                                            

                                            

                                                   Kyllä talvellakin on NIIN kaunista.

                                         


                                         


                                          


                                          

                            

                                          Onkohan tuollan jonkun peikon pesäkolo :)

                             

                                        

                             Kuusikossa oli jännän hämyinen ja salaperäinen tumma ilma.                                                                                 Aurinko hieman puiden välistä pilkisteli.


                                         

                                                 Rasti kyltti näytti tien näköala paikalle.

                                           

Pitkälle näkyikin, tässä oli hyvä hetki pysähtyä ja kaukaisuuteen katsella. Vähän matkan päästä kuului koiran haukkua, mitä lie se siellä haukkuikaan.

                                            


                                            

Ja taas mentiin ladun yli. Ei vielä ladut parhaimmassa kunnossa olleet, mutta kyllä siellä joitain hiihtäjiä jo näkyi. Ehkäpä itsekin näille laduille pääsen talven mittaan sivakoimaan.


                                           

                  Uusi iso vesitorni. Vanhahan tästä hajosi jokin aika sitten ja vedet valui pitkin rinnettä.

                                             

                                              


                                              



                                                         

Pitihän se lenkin lopuksi vielä testata kuinka hyvän selfien kameralla saa :D Hyvin erottuu punaiset posket. Kiva luontopolku oli, täytyy tulla kesäaikaan kiertämään uudestaan. Maisemat on sitten vähän erinäköiset.