Kuhankoskelta suuntasin vielä Kuukanpäähän päin. Päätin lähteä etsimään uudemman kerran Halsvuoren hopeakaivosta. Kesällä siellä Kristianin kanssa käytiin mutta reittiä vuorelle ei löytynyt ja teiniäkin alkoi sitten väsyttämään...
Mietin miksi paikkaa sanotaan Halsvuoren hopeakaivokseksi, pieni netti selailu ja sekin asia selvisi. Halsvuorella on ollut kaivostoimintaa 1700-luvulla, hopea esiintymiä oli löydetty eli siksipä sitä hopeakaivokseksi sanotaan. Katsotaas löytyykö vielä kaivosten aukkoja.
Kalliokiipeilijät täällä myös harjoittelee, tappeja näkyikin kalloinseinämissä.
Halsvuori sijaitsee Kuukanpääntien varrella, tien viittakin löytyy mutta ei ole ihan tienhaarassa. Mutta tie löytyy kun syöttää googlemapsiin Halsvuorentie
Risteyksestä kun ajaa vähän matkaa, on tien oikealla puolela pieni levike johon voi auton jättää. Tietä ei ollut aurattu, mutta onneksi Fiesta on kunnon maastoauto joten rohkeasti kaarroin pikkutielle ja toivoin että vielä poiskin pääsen.
Lähdin kävelemään ensin tietä eteenpäin kohti auringonvaloa, se vielä hiukan kuusen latvoihin paistoi. Kyllä talvinen metsämaisema on vaan niin kaunis.
Siellä se fiesta nököttää
Hiljaisuus ja luonnon kauneus, ei voi kuin huokaista ja nauttia.
Puu oli ottanut kiven syleilyynsä.
Aurinko loi vielä vähän säteitä jääpuikkoihin.
Pupusia oli paljon kulkenut, eipä juuri muita jälkiä näkynytkään.
Jääpuikko taidetta
Kurkistus kuusten keskeltä
Mäen päältä sitten kävelin vähän matkaa autolle päin, tuosta ehkä näyttäisi menevän polku....johonkin...sinnepä siis, talvella onneksi on helppo palata omia jälkiä joten uskalsin kohti metsää lähteä.
Hetken kun oli polkua pitkin kävellyt, alkoikin vuoren seinämiä näkymään eli suunta oli oikea.
Kyllä siinä jonkin näköinen polku meni. Ainakin paljon eläimiä oli tällä polulla kulkenut :) seurasin siis niiden jälkiä.
Kallion seinämät vaan jylhenivät kokoajan.
Seinämästä löytyy kalliomaalus ja se on suojattu aidalla. Wikipedia kertoo maalauksesta seuraavaa:
Maalaukset sijaitsevat Halsvuoren korkean kallioseinämän juurella. Ihmishahmot ovat noin 160 cm (vasen ihminen) ja 145 cm (oikea) korkeudella. Vaikka kallion sileä alue on 17 metriä korkea ja 20 metriä leveä, on maalausalue vain metrin levyinen. Kallioseinämä nojaa hieman ulospäin niin, että se suojaa maalausta tietystä suunnasta. Juuri maalausten lähellä on pidetty nuotiota, joka on noennut seinämää maalausten kohdalta.
Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka tihrustin en itse maaluksia havainnut....
Pieniä luolan suuaukkoja näkyi paikoin rinteessä, liekö siellä joku asustelee....
Luonnon jääpuikko taidetta, nämän olivat kyllä hienon näköisiä.
Pitihän se lähteä vuoren päällekin kapuamaan kun tänne asti oli tullut. Polku olisi varmaan kiertänyt hieman loivemmasta kohtaa, mutta otin haasteen vastaan ja lähdin kapuamaan jyrkkää rinnettä ylöspäin. Pomppien yli kaatuneiden puiden.
Lähellä huippua löysin taas reittini polulle.
Korkeella ollaan. Kovin reunalle ei uskaltunut mennä kun oli lunta, joten puissa roikkuen yritin hieman alaspäin kuvata.
Päällä oli hyvä hetki huilahtaa, eiku "kahvila" pystyyn vuoren huipulle. Näkymät oli kyllä hienot.
Kurkistus kuusikosta :)
Ja näin oli saatu kiva sunnuntainen kuvaus päivä vietettyä. Illalla käytiin uudessa Power liikeessä ja viimein saimme ostettua kameralle uuden kantolaukun. Nyt on kivempi ja turvallisempi sitä mukana kantaa. Ei muutakuin seuraavia vapaita odotellessa, mihin sitä sitten lähteekään retkeilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti