Päivä 3 Ahvenlampi- Eteläpään laavu - Suopelto - Rykiniemi n. 16km

Sittenpä matka jatkuu. Alku taival eteläpään laavulle olikin helppo kulkuista maastoa. Rinkkakaan ei enää niin paljoa painanut kuin heti aamusta.

Vähän matkaa kun oltiin kävelty niin polulla tuli vastaan isokasa hirven karvaa ja polun vieressä näkyi raato. Tämäpä taisi olla se kohta missä karhun raateleman raato on, edellis iltana pariskunta oli Kiviniemessä meille tästä kertonut. Vähän matkaa kuljettiin hiukan äänekkäämmin. Muta jännä juttu, kuinka pian raato unohtui eikä maastossa kulkiessa tai yöllä yhtään ollut jännittänyt.

Kosken äärellä :D 

Eteläpään laavulla piedettiin vain pieni vessa paussi. Tällä reitillä ei kyllä paljoa tarvitse käydä puskassa. Taukopaikoilta löytyy aina siisti huussi, omaa vesapaperia kyllä pitää olla matkassa. 

Laavulle tuli myös edellis illan pojat Kiviniemestä, totesivat että taisitte Ahvenlammelle selvitä. Ja toivottivat meille hyvää jatkoa, koska nyt se rankka taival alkais... 

Rankkaa taivalta kokoajan odoteltiin vastaan tulevan. Mukavia nousuja kyllä oli, mutta ei meidän mielestä vielä pahaa. Nooh, tietty jos kiertää reitin toisin päin niin on ehkä rankempi, meillä oli nousujen lisäksi myös paljon alaspäin menoa. Huvitti vaan välillä, kun ensin mentiin alaspäin niin ihan varmasti kohta taas noustaisiin.

Hieman ennen Suopaltoa alkoikin sitten vettä tiputtelemaan, eka kerran tällä reissulla. Otimme stopin ja suojasimme rinkat. Sadekaapuja ei viitsitty alkaa rinkoista kaivamaan, kun ajattelimme että enää lyhyt matka laavulle olisi. No, pitihän meidän poiketa polusta noin kilometri, kun piti vesivarastot käydä täydentämässä lähteellä. 

Suopellon laavulle sitten saapuikin pari litimärkää EräPirkkoa. Varavaatteitahan ei ollut kovin paljoa matkassa, joten yövaatteet niskaan ja pelastuspeiton alle. Tulia ei voitu laittaa, kun vettä tuli kaatamalla. Pidettiin tässä ruokatauko ja lämmittelytauko. Kylläpäs ruoka maistui eritäin hyvältä sateisena päivänä laavussa ja hunajatee kera keksin jälkkäriksi. 

Kaikki vaattet litimärkinä ei auttanut kuin lähteä yövermeillä liikenteeseen ja toivoa, että yöpaikassa saataisiin vaattet jotenkin kuiviksi.

Sadeviitat sentään nyt päällemme laitettiin. Ja saatiin opetus, että kun alkaa satamaan niin suojaudu sateelta kunnolla!!!

Loppu matka Rykiniemeen käveltiinkin melko pitkälti hiekkatietä. Reitit on olleet hyvin merkattuja, mutta tie osuudella ei paljoa merkkejä löytynyt. Välillä jo mietitytti että onko menty viitan ohi. 

Viimein löytyi Rykiniemi. Ja olin sitten tulkinnut kartta merkkejä hiukan väärin eikä siellä ollutkaan kotaa. Tuulinen uimaranta, vettä satoi taivaalta....tämähän menikin just niin kuin piti....

Eipä auta, telttaa vaan kasaamaan. Täällä olisi nyt pakko yöpyä. Hieman meinasi huumori loppua, kun oli kylmä ja kaikki vaatteet märkiä. 

Teltta saatiin hienosti pystytettyä. Ja sitten sade onneksi loppuikin. Ja minä päätin tehdä nuotiolle tulet. Saatiin itsemme lämpöisiksi ja vaatteita kuiviksi. 

Pian jo alkoikin hymyilyttämään, että kyllähän me hyvin pärjätään! Kuivissa vaatteissa oli kiva painua telttaan nukkumaan. Ja aaltojen sekä lintujen ääniin oli hyvä nukahtaa. Teltta oli lämmin nukkua ja aamulla heräsi virkeänä sateettomaan päivään. Hyvä me, taas yksi kiva retkipäivä takana.

Päivä 2 Ryläys - Kiviniemi - Ahvenlampi n. 16km

Toinen päiväkin alkoi aurinkoisesti ja samanlaista kiipeily hommaa oli kuin eilen Ryläyksen kodalle. Maisemat kyllä hienot oli Herajärvi näkyi välillä vasemmalla puolella.

Välillä mentiin metsikössäkin ja hiukan märemmässä maastossa. Sauvat olivat kyllä ehdoton juttu tuolla reitillä, sen verran haastavia kiipeemisiä ja laskuja oli. Meikäläistä meinas välillä alkaa puhallutamaan nousut, flunssan jälkeen kun vielä tukkoinen ja räkäinen olin.

Lounas aika, kokki Katja jo tiskaus puuhissa :) Pikku lepo ruuan jälkeen ja sitten eiku auringonpaisteessa eteenpäin. Reitillä oli melko paljon kulkijoita, joten yksinäisyydestä ei päässyt paljoa nautiskelemaan.

Kuvat alkaakin nyt vähenemään, kun minulle sattui moka. Otin hienosti vara-akun puhelimeen, mutta jätin sitten piuhan autoon. Piti alkaa akkua säästelemään, jos olisi tarvetta soitella kotiin päin. Oli minulla pieni normi kamera mukana, mutta sitä ei tullut niin paljoa käytettyä. Toisaalta olin hyvilläni akun vähenemisestä, tiesin kyllä että kristian pärjää kotona hyvin.  Ei tullut sitten someteltua ja tsekkailtua luuria niin paljoa, keskittyi vain hienoihin maisemiin ja vapauteen ilman puhelinta. Kannattaa joskus koittaa olla ilman luuria!

Ennen Kiviniemeä kuljettiinkin sitten jokunen kilometri hiekkateitä pitkin. Kiviniemessä täydennettiin vesi varastoja ja tuumattiin kuinka edetään. Jatketaanko matkaa vai yövytäänkö tässä. Pihassa jutustelimme yhden pariskunnan kanssa, joka oli tulossa Ahvenlammelta päin. Sanoivat, että olivat saaneet nukkua keskenään ja lämpimästi Ahvenlamm

en autiotuvalla edellisen yön. Viime yön kylmyys ja huonot unet houkuttivat jatkamaan matkaan autiotuvalle. Päätimme syödä Kiviniemen kodalla ja sitten suunnata vielä viitisen kilometriä Ahvenlammelle. Pariskunta pelotteli meitä että eteläpään lenkki on tosi vaativa ja siellä oli edellisenä päivänä tullut karhukin kulkijaa vastaan. Väsy kyllä painoi ja hetki jo mietittiin, että kierretäänkö vain pohjoispään lenkki...mutta luonto ei antanut periksi, oltiin tultu tänne kiertämään koko Herajärven kierros ja näinhän me tehdään, periksi ei anneta!

Hernekeitot sitten naamariin kohti Ahvenlampea. Pojat kodalla taivasteli, että vieläkö meinaatte matkaa jatkaa. Me siihen hyvin vakuuttavasti, että kyllä. Eihän sinne ole kuin pieni 5 km matka...

Alku matkasta oli ihan helppoa. Kunnes tuli ihan jäätävää nousua. Hieman pelotti kivikkoa pitkin mennä ylöspäin. Taakseen ei juurikaan uskaltanut katsoa, sen verran jyrkkää nousua oli. Koko ajan toivoi ettei horjahda kun on painava rinkka selässä.

Tuostapa sitten ylöspäin, eikä huippua näkynyt.

Jaksaa, jaksaa!!! Sauvat oli kyllä hyvät.  5 kilometriä tuntui hankalassa maastossa tooooosi pitkältä ja olihan sitä jo pitkä päivä kuljettu. Välillä mietittiin, että olikohan sittenkään hyvä idea lähteä vielä matkaa jatkamaan....loppumatkasta alkoi jo muka tupaa näkymään siellä ja täällä :D Ja kaksi EräPirkkoa taivalsi hyvin hiljaisina sisulla vaan eteenpäin.

Ihanaa, viimein tupa tuli vastaan. Tuvalla ei ollut ketään, mahtava juttu, saataisiin viimein olla kahdestaan. Tupa oli hienossa järvimaisemassa, kyllä passasi pihan pöydän ääressä kokata. Ensimmäisemä kyllä laitettiin kaminaan tulet, jotta saatiin tupa lämpöiseksi. Pian eräs nuori pariskuntakin tuli tuvalle, nooh sopu sijaa antaa ja olihan tuvassa vielä monta petiä tyhjänä. Ruuan jälkeen vielä otettiin kaakaorommit ja pian alkoi nukuttamaan. Tupa oli ihanan lämmin. Minäkin muistin petiä tehdessä, että patjaan piti pari kertaa puhaltaa niin täyttyy paremmin. Ai, että olipa mukava käydä nukkumaan. Pehmeä peti ja lämmin tupa. Sammuin kyllä samantien enkä ennen aamua herännyt. Katja hieman kateellisena unenlahjojani katseli ja joutui välillä minua kylkeen tökkimään, kun kuorsaus ääniä meinasin päästellä :D Hampaita en narskutellut yhtään, ei tarvinnut reissussa mistään ressata.

Aamulla herättiin aikaisin ja virkeänä. Aamuapalan kokkaus ja taas matka jatkuu. Meidän matka jatkui kohti Eteläpään laavua ja pariskunta jatkoi Kiviniemeen päin. Toivottelimme toisillemme mukavaa reissua ja sitten reippaasti eteenpäin.

Herajärven kierros, Koli päivä 1 matka Ryläyksen kodalle.

Eihän sitä kesällä kerkeä koneen ääressä istumaan ja juttuja kirjoittamaan. Pitää nauttia suomen vilpoisasta kesästä. Nyt sattui ilta, että vettä satelee ja yövuoroon menoa tässä odottelen eli hyvää aikaa kirjoitella.




Toukokuun viimeisellä viikolla helatorstain jälkeen suuntasin fiestan nokan kohti Kolia. Perjantai aamuna starttailin ystäväni Katjan kanssa auton ja ajeltiin kolille, ajomatka tuntuikin todella lyhyeltä, kun vertaa esim Ylläkselle ajoa.

Oltiin ennen kymmentä jo perillä, suuntasimme ensin luontokeskus Ukolle. Perjantai aamupäivänä olikin jo kovasti porukkaa liikenteessä. Nappasimme päivä rinkat selkään ja lähdimme katselemaan maisemia.



Hissillä matkasimme parkikselta luontokeskukselle. Mentiin ensin Akka-kolille ja Paha-kolille, siitä sitten suuntasimme Mäkrän vaaralle. Jos kävelimme Ikolan aholle evästämään. Lopuksi vielä kävelimme Ukko-kolille maisemia katsomaan, siellä olikin sitten jo kovasti porukkaa. Mäkrän vaaran lenkki toi jo hieman fiilistä millaisissa maisemissa ja maastossa tullaan seuraavat päivät viettämään.

Alkumatka oli hyvää polkua.

Alttari huipun kupeessa.

Maisemia Akka-kolilta.

Kieli keskellä suuta kuvausta :D

Ikolan aholla evästauko. Aurinko paisteli kirkkaasti.

Luntakin vielä hiukan löytyi.

Katja katselemassa maisemia Ukko-kolilla.

Tästä se lähtee, eka pitkä patikointi reissu :)

Rinkka selkään ja menoksi, vielä hymyilyttää. Jätimme auton Ryläyksen parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Herajärven kierrosta vastapäivään. Eka matka olisikin lyhyt 2,2 km Ryläyksen kodalle jossa olisi tarkoitus yöpyä. 

Maasto olikin jo heti aluksi mielenkiintoista. Ison ja painavan rinkan kanssa saikin mennä kieli keskellä suuta ja välillä nelivedollakin, että pääsi kivikoissa etenemään.  

Loppumatka ennen kotaa mentiinkin sitten pitkospuita pitkin.

Näkymä kodan tulipaikalta polulle.

Ryläyksen kodalla oli vain yksi pariskunta paistamassa makkaraa kun sinne saavuimme. Joten heti levittelimme tavaramme kodan penkeille. Pikkuhiljaa alkoikin muutakin porukkaa tulemaan ja kodan penkit alkoivat olemaan tännä tavaroita.

Ajattelimme vielä ennen ruuan laittoa käydä kävelemässä läheisellä näkötornilla..

Näkötornilta muutaman sadan metrin päässä oli Ryläyksen kiviputous, vaikuttava näky oli.

Maisemia Herajärvelle näkötornilta.

Kun palasimme näkötornilta kodalle, sinne olikin saapunut jo enemmän porukkaa. Yhdessä tuumailimme, että tehdäänkö kotaan tulet vai tehdäänkö vaan trangioilla ruuat. Päivä oli tuntunut lämpöiseltä ja kävely tuonut hien pintaan niin totesimme yhdessä ettei viitsi tulia laittaa, tulee pian liian kuuma nukkua....

Tehtiin nuotiopaikalla muiden kanssa ruuat. Kaasutrangialla onkin tosi näppärää tehdä ruoka. Alkoi hyvin pian haukottamaan, olihan sitä tullut ajoissa herättyä. Joten piti alkaa nukkuma varusteita levittelemään. Todettiin kodan penkit niin kapeiksi, että kivempi olisi peti laittaa lattialle. Sitten jännäämään kuinka mie pystyn makuupussissa nukkumaan....

Uni tulikin melko pian, aikainen herätys ja päivän ulkoilu teki tehtävänsä. Välillä vaan heräsi, kun kodan ovella kävi porukkaa katsomassa olisiko vielä tilaa. Mutta kodan lattia oli kyllä jo hyvin miehitetty. Jossain vaiheessa yöllä heräsin, kun lonkat oli hellänä kovalla lattialla nukkumisesta ja oli pirun kylmä, hrrrr! Jaloittelu vessaan ja sit kipin kapin takas makuupussiin lämmittelemään. Taas uni tuli äkkiä, mutta hetken päästä taas herääminen, nyt oli vieläkin kylmempää. Alkoi harmittamaan, ettei niitä tulia tehty, lämpö laski nollaan yöllä ja oli tosi kylmää. 

Yöllä nuotiopaikalla oli välillä hyvin hiljaista.

Yöllä nuotiolla oli vielä vähän hiillosta, siinä piti hetki lämmitellä ja jutustella toisen retkeilijän kanssa. Telttoja oli pystytelty pitkin ja pikin kodan ympäristöä.  Huomasi kyllä, että reitti on todella suosittu. Teki mieli mennä hakemaan puita ja tehdä kotaan tulet, mutta ei jaksanut alkaa niitä pilkoskelemaan. Joten eikun pikkuset lämmittely hypyt nuotiolla ja sitten makuupussiin. Ei muuten ollut ollenkaan ahdistavaa olla ihan nenäkin piilossa makuupussissa :D Villapaitaa jonka jätin autoon oli kyllä hetkittäin ikävä...

Aamulla heräiltiin jo ajoissa, kuten muutkin. Kaikki oli palelleet viime yön, nukuttua tuli vaan parin tunnin pätkiä. Nooh, seuraavan kerran viisaampi ja tulet pitää tehdä. Sitten aamupala naamariin, rinkat selkään ja kohti uutta patikointi päivää.