Vähän matkaa kun oltiin kävelty niin polulla tuli vastaan isokasa hirven karvaa ja polun vieressä näkyi raato. Tämäpä taisi olla se kohta missä karhun raateleman raato on, edellis iltana pariskunta oli Kiviniemessä meille tästä kertonut. Vähän matkaa kuljettiin hiukan äänekkäämmin. Muta jännä juttu, kuinka pian raato unohtui eikä maastossa kulkiessa tai yöllä yhtään ollut jännittänyt.
Kosken äärellä :D
Eteläpään laavulla piedettiin vain pieni vessa paussi. Tällä reitillä ei kyllä paljoa tarvitse käydä puskassa. Taukopaikoilta löytyy aina siisti huussi, omaa vesapaperia kyllä pitää olla matkassa.
Laavulle tuli myös edellis illan pojat Kiviniemestä, totesivat että taisitte Ahvenlammelle selvitä. Ja toivottivat meille hyvää jatkoa, koska nyt se rankka taival alkais...
Rankkaa taivalta kokoajan odoteltiin vastaan tulevan. Mukavia nousuja kyllä oli, mutta ei meidän mielestä vielä pahaa. Nooh, tietty jos kiertää reitin toisin päin niin on ehkä rankempi, meillä oli nousujen lisäksi myös paljon alaspäin menoa. Huvitti vaan välillä, kun ensin mentiin alaspäin niin ihan varmasti kohta taas noustaisiin.
Hieman ennen Suopaltoa alkoikin sitten vettä tiputtelemaan, eka kerran tällä reissulla. Otimme stopin ja suojasimme rinkat. Sadekaapuja ei viitsitty alkaa rinkoista kaivamaan, kun ajattelimme että enää lyhyt matka laavulle olisi. No, pitihän meidän poiketa polusta noin kilometri, kun piti vesivarastot käydä täydentämässä lähteellä.
Suopellon laavulle sitten saapuikin pari litimärkää EräPirkkoa. Varavaatteitahan ei ollut kovin paljoa matkassa, joten yövaatteet niskaan ja pelastuspeiton alle. Tulia ei voitu laittaa, kun vettä tuli kaatamalla. Pidettiin tässä ruokatauko ja lämmittelytauko. Kylläpäs ruoka maistui eritäin hyvältä sateisena päivänä laavussa ja hunajatee kera keksin jälkkäriksi.
Kaikki vaattet litimärkinä ei auttanut kuin lähteä yövermeillä liikenteeseen ja toivoa, että yöpaikassa saataisiin vaattet jotenkin kuiviksi.
Sadeviitat sentään nyt päällemme laitettiin. Ja saatiin opetus, että kun alkaa satamaan niin suojaudu sateelta kunnolla!!!
Loppu matka Rykiniemeen käveltiinkin melko pitkälti hiekkatietä. Reitit on olleet hyvin merkattuja, mutta tie osuudella ei paljoa merkkejä löytynyt. Välillä jo mietitytti että onko menty viitan ohi.
Viimein löytyi Rykiniemi. Ja olin sitten tulkinnut kartta merkkejä hiukan väärin eikä siellä ollutkaan kotaa. Tuulinen uimaranta, vettä satoi taivaalta....tämähän menikin just niin kuin piti....
Eipä auta, telttaa vaan kasaamaan. Täällä olisi nyt pakko yöpyä. Hieman meinasi huumori loppua, kun oli kylmä ja kaikki vaatteet märkiä.
Teltta saatiin hienosti pystytettyä. Ja sitten sade onneksi loppuikin. Ja minä päätin tehdä nuotiolle tulet. Saatiin itsemme lämpöisiksi ja vaatteita kuiviksi.
Pian jo alkoikin hymyilyttämään, että kyllähän me hyvin pärjätään! Kuivissa vaatteissa oli kiva painua telttaan nukkumaan. Ja aaltojen sekä lintujen ääniin oli hyvä nukahtaa. Teltta oli lämmin nukkua ja aamulla heräsi virkeänä sateettomaan päivään. Hyvä me, taas yksi kiva retkipäivä takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti