Herajärven kierros, Koli päivä 1 matka Ryläyksen kodalle.

Eihän sitä kesällä kerkeä koneen ääressä istumaan ja juttuja kirjoittamaan. Pitää nauttia suomen vilpoisasta kesästä. Nyt sattui ilta, että vettä satelee ja yövuoroon menoa tässä odottelen eli hyvää aikaa kirjoitella.




Toukokuun viimeisellä viikolla helatorstain jälkeen suuntasin fiestan nokan kohti Kolia. Perjantai aamuna starttailin ystäväni Katjan kanssa auton ja ajeltiin kolille, ajomatka tuntuikin todella lyhyeltä, kun vertaa esim Ylläkselle ajoa.

Oltiin ennen kymmentä jo perillä, suuntasimme ensin luontokeskus Ukolle. Perjantai aamupäivänä olikin jo kovasti porukkaa liikenteessä. Nappasimme päivä rinkat selkään ja lähdimme katselemaan maisemia.



Hissillä matkasimme parkikselta luontokeskukselle. Mentiin ensin Akka-kolille ja Paha-kolille, siitä sitten suuntasimme Mäkrän vaaralle. Jos kävelimme Ikolan aholle evästämään. Lopuksi vielä kävelimme Ukko-kolille maisemia katsomaan, siellä olikin sitten jo kovasti porukkaa. Mäkrän vaaran lenkki toi jo hieman fiilistä millaisissa maisemissa ja maastossa tullaan seuraavat päivät viettämään.

Alkumatka oli hyvää polkua.

Alttari huipun kupeessa.

Maisemia Akka-kolilta.

Kieli keskellä suuta kuvausta :D

Ikolan aholla evästauko. Aurinko paisteli kirkkaasti.

Luntakin vielä hiukan löytyi.

Katja katselemassa maisemia Ukko-kolilla.

Tästä se lähtee, eka pitkä patikointi reissu :)

Rinkka selkään ja menoksi, vielä hymyilyttää. Jätimme auton Ryläyksen parkkipaikalle ja lähdimme kiertämään Herajärven kierrosta vastapäivään. Eka matka olisikin lyhyt 2,2 km Ryläyksen kodalle jossa olisi tarkoitus yöpyä. 

Maasto olikin jo heti aluksi mielenkiintoista. Ison ja painavan rinkan kanssa saikin mennä kieli keskellä suuta ja välillä nelivedollakin, että pääsi kivikoissa etenemään.  

Loppumatka ennen kotaa mentiinkin sitten pitkospuita pitkin.

Näkymä kodan tulipaikalta polulle.

Ryläyksen kodalla oli vain yksi pariskunta paistamassa makkaraa kun sinne saavuimme. Joten heti levittelimme tavaramme kodan penkeille. Pikkuhiljaa alkoikin muutakin porukkaa tulemaan ja kodan penkit alkoivat olemaan tännä tavaroita.

Ajattelimme vielä ennen ruuan laittoa käydä kävelemässä läheisellä näkötornilla..

Näkötornilta muutaman sadan metrin päässä oli Ryläyksen kiviputous, vaikuttava näky oli.

Maisemia Herajärvelle näkötornilta.

Kun palasimme näkötornilta kodalle, sinne olikin saapunut jo enemmän porukkaa. Yhdessä tuumailimme, että tehdäänkö kotaan tulet vai tehdäänkö vaan trangioilla ruuat. Päivä oli tuntunut lämpöiseltä ja kävely tuonut hien pintaan niin totesimme yhdessä ettei viitsi tulia laittaa, tulee pian liian kuuma nukkua....

Tehtiin nuotiopaikalla muiden kanssa ruuat. Kaasutrangialla onkin tosi näppärää tehdä ruoka. Alkoi hyvin pian haukottamaan, olihan sitä tullut ajoissa herättyä. Joten piti alkaa nukkuma varusteita levittelemään. Todettiin kodan penkit niin kapeiksi, että kivempi olisi peti laittaa lattialle. Sitten jännäämään kuinka mie pystyn makuupussissa nukkumaan....

Uni tulikin melko pian, aikainen herätys ja päivän ulkoilu teki tehtävänsä. Välillä vaan heräsi, kun kodan ovella kävi porukkaa katsomassa olisiko vielä tilaa. Mutta kodan lattia oli kyllä jo hyvin miehitetty. Jossain vaiheessa yöllä heräsin, kun lonkat oli hellänä kovalla lattialla nukkumisesta ja oli pirun kylmä, hrrrr! Jaloittelu vessaan ja sit kipin kapin takas makuupussiin lämmittelemään. Taas uni tuli äkkiä, mutta hetken päästä taas herääminen, nyt oli vieläkin kylmempää. Alkoi harmittamaan, ettei niitä tulia tehty, lämpö laski nollaan yöllä ja oli tosi kylmää. 

Yöllä nuotiopaikalla oli välillä hyvin hiljaista.

Yöllä nuotiolla oli vielä vähän hiillosta, siinä piti hetki lämmitellä ja jutustella toisen retkeilijän kanssa. Telttoja oli pystytelty pitkin ja pikin kodan ympäristöä.  Huomasi kyllä, että reitti on todella suosittu. Teki mieli mennä hakemaan puita ja tehdä kotaan tulet, mutta ei jaksanut alkaa niitä pilkoskelemaan. Joten eikun pikkuset lämmittely hypyt nuotiolla ja sitten makuupussiin. Ei muuten ollut ollenkaan ahdistavaa olla ihan nenäkin piilossa makuupussissa :D Villapaitaa jonka jätin autoon oli kyllä hetkittäin ikävä...

Aamulla heräiltiin jo ajoissa, kuten muutkin. Kaikki oli palelleet viime yön, nukuttua tuli vaan parin tunnin pätkiä. Nooh, seuraavan kerran viisaampi ja tulet pitää tehdä. Sitten aamupala naamariin, rinkat selkään ja kohti uutta patikointi päivää.