Toinen päiväkin alkoi aurinkoisesti ja samanlaista kiipeily hommaa oli kuin eilen Ryläyksen kodalle. Maisemat kyllä hienot oli Herajärvi näkyi välillä vasemmalla puolella.
Välillä mentiin metsikössäkin ja hiukan märemmässä maastossa. Sauvat olivat kyllä ehdoton juttu tuolla reitillä, sen verran haastavia kiipeemisiä ja laskuja oli. Meikäläistä meinas välillä alkaa puhallutamaan nousut, flunssan jälkeen kun vielä tukkoinen ja räkäinen olin.
Lounas aika, kokki Katja jo tiskaus puuhissa :) Pikku lepo ruuan jälkeen ja sitten eiku auringonpaisteessa eteenpäin. Reitillä oli melko paljon kulkijoita, joten yksinäisyydestä ei päässyt paljoa nautiskelemaan.
Kuvat alkaakin nyt vähenemään, kun minulle sattui moka. Otin hienosti vara-akun puhelimeen, mutta jätin sitten piuhan autoon. Piti alkaa akkua säästelemään, jos olisi tarvetta soitella kotiin päin. Oli minulla pieni normi kamera mukana, mutta sitä ei tullut niin paljoa käytettyä. Toisaalta olin hyvilläni akun vähenemisestä, tiesin kyllä että kristian pärjää kotona hyvin. Ei tullut sitten someteltua ja tsekkailtua luuria niin paljoa, keskittyi vain hienoihin maisemiin ja vapauteen ilman puhelinta. Kannattaa joskus koittaa olla ilman luuria!
Ennen Kiviniemeä kuljettiinkin sitten jokunen kilometri hiekkateitä pitkin. Kiviniemessä täydennettiin vesi varastoja ja tuumattiin kuinka edetään. Jatketaanko matkaa vai yövytäänkö tässä. Pihassa jutustelimme yhden pariskunnan kanssa, joka oli tulossa Ahvenlammelta päin. Sanoivat, että olivat saaneet nukkua keskenään ja lämpimästi Ahvenlamm
Hernekeitot sitten naamariin kohti Ahvenlampea. Pojat kodalla taivasteli, että vieläkö meinaatte matkaa jatkaa. Me siihen hyvin vakuuttavasti, että kyllä. Eihän sinne ole kuin pieni 5 km matka...
Alku matkasta oli ihan helppoa. Kunnes tuli ihan jäätävää nousua. Hieman pelotti kivikkoa pitkin mennä ylöspäin. Taakseen ei juurikaan uskaltanut katsoa, sen verran jyrkkää nousua oli. Koko ajan toivoi ettei horjahda kun on painava rinkka selässä.
Tuostapa sitten ylöspäin, eikä huippua näkynyt.
Jaksaa, jaksaa!!! Sauvat oli kyllä hyvät. 5 kilometriä tuntui hankalassa maastossa tooooosi pitkältä ja olihan sitä jo pitkä päivä kuljettu. Välillä mietittiin, että olikohan sittenkään hyvä idea lähteä vielä matkaa jatkamaan....loppumatkasta alkoi jo muka tupaa näkymään siellä ja täällä :D Ja kaksi EräPirkkoa taivalsi hyvin hiljaisina sisulla vaan eteenpäin.
Ihanaa, viimein tupa tuli vastaan. Tuvalla ei ollut ketään, mahtava juttu, saataisiin viimein olla kahdestaan. Tupa oli hienossa järvimaisemassa, kyllä passasi pihan pöydän ääressä kokata. Ensimmäisemä kyllä laitettiin kaminaan tulet, jotta saatiin tupa lämpöiseksi. Pian eräs nuori pariskuntakin tuli tuvalle, nooh sopu sijaa antaa ja olihan tuvassa vielä monta petiä tyhjänä. Ruuan jälkeen vielä otettiin kaakaorommit ja pian alkoi nukuttamaan. Tupa oli ihanan lämmin. Minäkin muistin petiä tehdessä, että patjaan piti pari kertaa puhaltaa niin täyttyy paremmin. Ai, että olipa mukava käydä nukkumaan. Pehmeä peti ja lämmin tupa. Sammuin kyllä samantien enkä ennen aamua herännyt. Katja hieman kateellisena unenlahjojani katseli ja joutui välillä minua kylkeen tökkimään, kun kuorsaus ääniä meinasin päästellä :D Hampaita en narskutellut yhtään, ei tarvinnut reissussa mistään ressata.
Aamulla herättiin aikaisin ja virkeänä. Aamuapalan kokkaus ja taas matka jatkuu. Meidän matka jatkui kohti Eteläpään laavua ja pariskunta jatkoi Kiviniemeen päin. Toivottelimme toisillemme mukavaa reissua ja sitten reippaasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti