Pimeä pakkasilta. Lumi narskuu kenkien alla, kun suuntaamme taas kohti Pyhäjärven kotaan. Reppuun on pakattu kaakaota termariin, lettutaikina, mansikkahillo ja tottakai kermavaahto. Peukut pystyssä astelimme kohti kotaa, toivoimme ettei siellä ole ketään ja että siellä olisi se lettupannu....jos ei ole niin sitten meidän pitää suunnata Tulivuoripuiston kodalle, päivällä näin siellä pannun . Jonkin näköinen retkipannu varmaan ostoslistalle pitää lisätä
Kota oli pimeä ja tyhjä sekä seinältä löytyi se lettupannu. Otsalampun valossa sitten puita hakemaan ja tulia virittelemään. Pian tuli valaisikin kodan ja alkoi pikkuhiljaa lämpöä tuomaan :)
Kodan sisäällä oli hauskan näköistä. Penkit oli kahdessa rivissä, ihan kuin saunanlauteilla olisi istunut :D
Muistimme että TAAS se rumpu jäi ottamatta mukaan....nooh, se odottaa oikeaa hetkeä kun emme koskaan sitä muista.
Odotellessa sopivaa letunpaisto aikaa, kävin hieman lähimaastossa kävelemässä ja koitin ottaa pimeässä järkkärillä kuvia. Ei oikein meinannut onnistua, pitää ottaa Kristianilta vielä kurssitusta miten pimeässä kuvataan.
Sitten alkoikin olemaan sopivat tulet letunpaistoon. Pakkasta oli nin paljon, että taikina meinasi jäätyä. Saatiin se onneksi pullosta ulos.
NAM!!!! Tätä on pitkään odotettukin. Viime kesänä ei mökilläkään saanut yhtään muurikka lettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti