Viimeinkin Äkäslompoloon

Retkelyn suhteen on ollut hiljaista, on täytynyt olla niin tiiviisti töissä. Onneksi työni on siinä mielessä mukavaa että asukaiden kanssa voidaan tehdä mitä vaan, joten muutaman kerran ollaan käyty Peurungan kodalla makkaraa paistamassa. Kota on viihtyisä ja sinne pääsee liikuntaesteisetkin :)

No, mutta viimeinkin sain järjestettyä töistä pitkät vapaat ( Kiitos Tarja vuorojen vaihdosta! ) Joten sain viimeinkin suunnattua fiestan nokan kohti Äkäslompoloa, Minnan ja Martan luokse.

Muutama tunti unta iltavuoron jälkeen ja sunnuntai aamuna 4:05 fiesta starttasi. Muutaman tunnin ajo olisi edessä. Keli oli hyvä ja kuiva, eikä liikennettä ollut juuri ollenkaan eli sai päästellä kunnolla menemään :) Ainut miinuspuoli oli ettei oikein mikään paikka ollut auki, kun noin aikaisin lähti liikenteeseen. Onneksi oli kahvia ja leipää eväänä.

Sunnuntaina olinkin sitten jo yhden aikoihin Äkäslompolossa. Luulin että siellä olisi jo täysi talvi. Lunta oli sen verran että maa oli valkoinen, mutta pakkaslukemat kertoivat talven tulleen. Onneksi on toppavermettä matkassa.

Vähäiset unet ja pitkä ajo hieman oloa väsytti, mutta päätimme lähteä pienelle reippailulle. Retkipaikasta olin bongannut jutun Pyhäjärvestä joten päätimme lähteä sitä katsomaan. Tarkkoja ohjeita ei paikkaan löytynyt, joten kaupassa käydessämme koitimme paikallisilta kysyä ohjeita. Ei nekään oikein osanneet neuvoa. Ravintolan ystävällinen setä meille kartasta näytti Pyhäjärven ja sanoi että ei siellä sivutietä pitäisi olla...joten ajatte vaan pikkutietä eteenpäin ja saavutta järvelle. No, sinne sitten!

Aakenustietä sitten vain eteenpäin. Tiellä oli hiljaista eikä muita kulkijoita juurikaan vastaan tullut. Äkässaivon kohdalla bongasimme ison porotokan, eikun autosta ulos ja kuvaamaan.

No, nyt nähtiin poloja. Ei ole vielä koskaan tullut noin isoa tokkaa vastaan. Vähän aikaa ne meitä ihmetteli että mitäs siinä tuijottelette ja sitten ne lähtivät lopsimaan syvemmälle metsään. 

Aikamme kun olimme ajelleet tuli vastaan kyltti Pyhäjärvi. Käännyimme oikealle ja sitten pikkutietä viitisin kilometriä eteenpäin. Kuoppaisen tien päässä tuli vastaa iso parkkipaikka ja opastaulut sekä vessat.

Otsalamppu jonka kävin ostamassa Jounin kaupalta tuli nyt tarpeeseen, koska pimeä oli jo tullut. 

Pyhäjärvi oli jo jäässä ja hienot siniset sävyt oli ilmassa. Sitten meinasimme suunnataan kotaan paistamaan makkaraa. Vaikka ketään ei tullut matkalla vastaan niin eiö parkkipaikalle sitten ajanut auto ja koiraporukka tuli ulos ja meni kotaan. No, eipä me sinne sitten olisikaan menty :/ Lähdimme sitten lähipolkuja hiukan käppäilemään ja katsomaan missä on lossi paikka. Lossi oli jo poistettu talveksi, mutta täytyy ensi kesänä tulla sitten lossia testaamaan ja katsomaan minkälaiset reitit Pyhäjärven toisella puolella menee.

 

Juu, järvi on jo jäässä ja jää mukavasti paukkui ja natisi. Jää oli niin kirkasta että kivetkin erotti selvästi pohjasta.

No, kerta emme voineet mennä kotaan niin sitten piti jatkaa matkaa eteenpäin. Hyppäsimme fiestaan ja kuoppaista tietä taas eteenpäin. Onneksi pikkutiellä vauhti ei voinut olla kova, koska yhtäkkiä iso hahmo tuli valoihin. Suuren suuri hirvi pinkaisi tien yli aivan auton nokan edestä, ohi juostessaan mulkaisi meitä että mitäs täällä ajelette. On se vaan iso elukka, loppu matka sitten ajettiinkin vielä himpun hiljempaa :) Aakenustielle kun saavuttiin niin heti tuli vastaan kyltti Aakenuskota, no sinne sitten katsomaan josko saataisiin ne makkarat paistettua. Tien päästä löytyi Aakenusjärvi  ja pienen matkan päästä hieno uusi kota. Eikun tulien tekoon ja makkaran paistoon.

Makkaran paistossa hyvin vierähtikin muutama tunti, tulen ääressä on vaan niin mukava istua. Maha oli täynnä makkaraa ja tirsamaa alkoi kutsua, kun niin aikaisin olin herännyt. Joten kohti Minnan kämppää ja nukkumaan, jaksaa sitten huomenna retkeillä.